lauantai 5. maaliskuuta 2011

Asuntopolitiikka uusiksi


Eduskuntavaalien lähestyessä on aika puhua jokaista koskevista yhteisistä asioista. Asuminen on näistä asioista tärkein, sillä lähes jokainen suomalainen asuu.

Poliittisessa arvokeskustelussa kiistellään siitä, kumpaa asumista tulisi suosia, kaupunkimaista kerrostaloasumista vai lähiöiden ja maaseudun pientaloasumista. Suomesta puuttuu kuitenkin täysin eräs asumistyyppi, jonka suosio maailmalla kasvaa kovaa vauhtia ja joka on nykyisten arvojen mittapuulla ylivertainen pientalo- ja kerrostaloasumiseen nähden. Se on slummiasuminen eli hökkelikylä.

Slummiasuminen on tiivistä kuten kerrostaloasuminen, mutta siihen sisältyy yksilönvapautta kuten pientaloasumiseen. Slummi on rakenteeltaan itseorganisoituva, byrokratialtaan kevyt ja tukee pienyrittäjyyttä suurien rakennusfirmojen sijasta. Slummiasunnon investointikulut ovat minimaaliset sekä kaavoituksen että rakentamisen osalta. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun asuntopulaan slummi olisi helpoin ja yksinkertaisin ratkaisu.

Slummi on myös dynaaminen asumismuoto. Asunnoissa ei ole pelkästään siirreltäviä sisäseiniä vaan koko asumus on kevyt ja helposti muutettavissa. Koska slummi on kankean kunnallisen kaavoitusjärjestelmän ulottumattomissa myös kaupunginosat liikkuvat ketterästi pois moottoriteiden ja liikerakennusten tieltä. Maailman vallanpitäjillä on tästä hyviä kokemuksia.

Kaiken kukkuraksi slummiasuminen on ekotehokkainta ja ympäristöystävällisintä asumista. Talot tehdään muodikkaasti kierrätysmateriaaleista ja energia tuotetaan jätteenpolttoa tai uusiutuvia energialähteitä hyväksikäyttäen. Taloissa ei ole sähköjä, joten yhteiskunnan energiansäästötavoitteet täyttyvät helposti. Huoneistojen sisälämpötila olisi myös Suomen olosuhteissa selkeästi alle nykyisen tason.

Missä ovat siis ne rohkeat ja nykyaikaiset poliitikot jotka ajaisivat slummiasumisen yleistymistä Suomessa?