Tällä kertaa voisin aloittaa maailman muuttamisen vaikka suunnittelemalla uusiksi Suomen tulevan huippuyliopiston. Helsingin Sanomien uutinen arvelee, että tulevalla Aalto-Yliopistolla ei olisi asiaa sadan maailman parhaan yliopiston joukkoon. Hävittävää on siis vähän ja siksikin ehdotukseni on kokeilemisen arvoinen.
Oman huippuyliopistoni merkittävin luonteenpiirre olisi kahvilamuotoinen opiskelu. Kahvilamuotoisessa opiskelussa keskeinen ajatus on kahvilla istuminen ja korkealentoinen keskustelu. Minä ainakin opin kouluaikana tärkeimmät asiat tällä menetelmällä.
Varsinainen huippuyliopiston maine saavutettaisiin kuitenkin noudattamalla seuraavia arvoja: salamyhkäisyys, elitismi ja ylitsevuotava mahtipontisuus. Yliopiston maine kasvaa legendaarisiin piirteisiin kun leviää tieto, että kaikki opiskelijat ja opettajat pukeutuvat toogaan tai hupulliseen viittaan. Tämä erottaa huippuyliopiston opiskelijat tavallisista kuolevaisista.
Opetus antaa aina paremman vaikutelman, jos ulkopuoliset eivät voi arvioida sen laatua vaan sen nerokkuudesta liikkuu vain villejä huhuja. Siksi yliopisto ei missään nimessä saa julkaista mitään kirjallista. Paperi, kynät, nauhurit, kamerat ja puhelimet on kaikki ehdottomasti kielletty koko kampuksen alueella. Ulkopuolisten pääsy alueelle estetään tiukasti.
Tyylikkäiden kahviloiden lisäksi yliopiston arkkitehtuuria hallitsevat valtavat stoat, valoisat korkeat pylväikkökäytävät, jossa opiskelijaryhmät käveleskelevät opettajansa perässä ja kuuntelevat runolliseen kauneuteen yltävää sanallista viisautta. Tämä palauttaa yliopiston arvovallan tuomalla vaikutteita suoraan antiikin filosofien kultaisilta kausilta. Ylioppilaiden puhetaito kasvaa ja sehän on ainoa oikeasti tärkeä eväs koulusta valmistuville poliitikoille, yritysjohtajille ja huippukonsulteille. Suotavaa olisi myös, että yliopistossa käytettäisiin jotain tavallisille ihmisille käsittämätöntä kieltä. Harvojen puhumat suunnitelmakielet kuten ido tai Suomalaisessa ympäristössä budinos voisivat olla tarkoitukseen sopivia. Kielen mahdollisesti yleistyessä kuolevaisten parissa, se vaihdetaan.
Oleellisinta huippuyliopistossa on erottaa se normaalista kansasta ja normaaleista yliopistoista. Kun eliitti ottaa sen omakseen, maineikkaasta yliopistosta valmistuu maineikkaita opiskelijoita ja kierre on valmis. Huippuyliopistoon on vaikea päästä, se maksaa paljon ja siellä vietetään pitkä aika. Eikä tätä yliopistoa harkitakaan otettavaksi vertailuun tavallisten yliopistojen kanssa.
