Nyt kun kesä on tulossa, on aiheellista puhua ulkoiluharrastusten vaaroista. Lämpimän sään vuoksi yhä useampi uskaltautuu etsimään elämyksiä ulkoilmassa, mutta liiallisessa ulkona oleskelussa piilevät omat vaaransa.
Meillä Tila-Suomessa pidetään joskus lemmikkejä vapaana. Siis kissoja, koiria, harakanpoikasia ja sellaisia. Jos lemmikki on yön pois kotoa, se ei ole vielä kovin vaarallista. Mutta jos eläin alkaa yhä enemmän viihtyä ulkona se voi villiintyä. Siis aivan oikein, villiintyä eli tulla villiksi. Toisin kuin kotieläin, villieläin elää viettiensä varassa. Se on luonnollisen epäluuloinen sivistyneitä ihmisiä ja asuttua maailmaa kohtaan. Sen saalistusvaistot heräävät ja se saattaa hyökätä luonnonvaraisten eläinten kimppuun. Erityisen vaarallinen on esimerkiksi lauma villiintyneitä koiria. Ne muodostavat yhteisön joka saalistaa ryhmässä ja lisääntyy vailla sivistyksen kontrollia.
Ei liene tarpeellista tähdentää, että sama pätee myös ihmiseen. Koulussa opetettiin, että ihminen on eläin, eikä siellä valehdella. Ei ole siis mitään syytä, miksei ihminenkin villiintyisi, hyvin helpostikin vielä.
Villiintymisen tuntomerkkejä on useita ja luokittelen tässä yleisimmät hälyttävät piirteet, joita on syytä tarkkailla kun rohkeimmat kaupunkilaiset uskaltautuvat hetkeksi seikkailemaan erämaahan. Ystäviä on syytä tarkkailla, sillä villiintyminen voi alkaa salakavalasti.
Viisi orastavan villiintymisen tuntomerkkiä:
1. Huomion keskittyminen pois oleellisesta. Ole varuillasi, mikäli ystäväsi katse alkaa harhailla sivistyksen ulkopuolisissa asioissa kuten lintujen äänissä ja maiseman muodoissa. Hän haistelee alati ilmaa ja jättäytyy jälkeen muusta ryhmästä. On syytä olla varovainen, jos hän toistuvasti laiminlyö sykemittarin, askelmittarin ja GPS-laitteen tarkkailun. Erityisesti ajantajun kadottamista on syytä pitää vakavana oireena.
2. Epäasiallinen varustautuminen. Ystävä laiminlyö asiallisen pukeutumisen ja turvallisen varustuksen. Hän saattaa esimerkiksi vaihtaa laadukkaan Goretex-asusteen vanhanaikaiseen villapaitaan tai virttyneeseen flanelliasusteeseen. Hän saattaa käyttää laadukkaiden vaelluskenkien sijasta esimerksi likaisia lenkkitossuja tai halpoja saappaita. Deodorantti ja kosteusvoide unohtuvat. Jopa aurinkorasva ja hyttysmyrkky voivat jäädä pois. Ystävä tuntee selittämätöntä riisuuntumisen tarvetta etenkin lämpimillä alueilla ja vesistöjen äärellä.
3. Vieraantunut ravinto. Vaeltaja koskettelee varomattomasti tuntemattomia kasveja ja poimii näiden osia suuhunsa muiden silmän välttäessä. Hänelle eivät enää kelpaa pussikeitot, säilykehampurilaiset tai myslipatukat. Edes makkara ei riitä. Hampaiden sinerrys on merkki salakavalasta siirtymisestä villiin epäpuhtaaseen ravintoon. Viimeistään siinä vaiheessa kun ystävä on hylännyt novelle-pullonsa ja hänet tavataan juomasta avovesistöstä, on retki syytä peruuttaa ja palata välittömästi sivistyksen pariin.
4. Väkivaltainen käytös. Ystävä kantaa mukanaan teräviä työvälineitä kuten veitsiä, kirveitä ja pieniä käyriä piikkejä. Hän kerää ja paloittelee puita sekä yrittää vaarallisesti sotkea niitä grillihiilien ja sytytysnesteen joukkoon. Ystävä on rajattoman kiinnostunut eläimistä, niiden anatomiasta ja kulkureiteistä. Hän puhuu alituiseen synkkiä asioita liittyen niiden vangitsemiseen ja surmaamiseen. Tämä liittyy usein kammottavalla tavalla oikeanlaisesta ravinnosta vieraantumiseen.
5. Sosiaalinen vieraantuminen. Kommunikaatio ystävän kanssa ei enää toimi normaalisti. Hän ei vastaa kännykkään, eikä päivitä Facebookin statustietoa kannettavalla tietokoneellaan. Hän viihtyy yksinäisyydessä ja yrittää estellä seurueen normaalia sosiaalista toimintaa hiljentämällä musiikkisoittimia ja estämällä videokuvausta. Hän kuluttaa aikaansa katsomalla palavia puita sekä veden liikkeitä. Hän ei reagoi hyttysenpistoihin normaalisti ja tutkii muurahaispesiä tuntikausia. Linnuille hän viheltelee ja vaatii toisilta hiljaisuutta lähestyessään avovesistöjä mystisten keppien ja lankaviritysten kanssa.
Näiden merkkien yleistyessä henkilö on ajettava nopeasti sivistyksen pariin, tuotava sisälle lämpimään sekä tarjottava runsaasti oikeanlaista ravintoa kuten ranskanperunoita ja kolajuomaa. Videopelit ja vauhdikas musiikki on myös huomattu hyväksi hoitokeinoksi. Vastarintaa tekevät on pakotettava hoitoon voimakeinoin, sillä on vaarana, että villiintynyt voi kohdata metsässä toisia villiintyneitä. Jos nämä ihmiset muodostavat lauman, he voivat oppia keräämään ravintokasveja, saalistaa eläimiä ravinnokseen, pesiä talven yli ja saada jälkeläisiä. Luonnossa syntynyttä toisen sukupolven villi-ihmistä on lähes mahdoton palauttaa enää takaisin sivistyksen pariin.
