Energiaa nykytaiteesta

Muhoksen läpi ajaessa luin tienvarsikyltin väärin ja jäin miettimään, millainen olisi "galleriavoimala", jos sellainen olisi olemassa. Varmaan tuotetaan jätteenpolttomenetelmällä energiaa huonosta (nyky)taiteesta.

Teos täyttäisi joka tapauksessa kaikki hyvän taideteoksen kriteerit:

1) Teos on poliittinen
Näin otetaan muodikkaasti kantaa nykytaiteen tilaan tai kulttuuriin.
2) Teos on anarkistinen
Hierarkisista organisaatioista vapaa omaehtoinen energiantuotanto on ehdottoman taiteilijahenkistä.
3) Teos on vaarallinen
Lentelevät kipinät riskeeraavat katsojien terveyden, tarjoavat äärimmäisyyselämyksiä ja kritisoivat ylisuojelevaa yhteiskuntaamme.
4) Teos on osallistuva
Yleisö voi tuoda omia taideteoksiaan ja heittää niitä uuniin johtavalle liukuhihnalle.
5) Teos on moniaistillinen
Sankka savu kirvelee silmiä ja tukkii nenän. Teos haisee ja kyseenalaistaa visuaalisen kulttuurin ylivallan.
6) Teos on ympäristötaidetta
Kierrättäminen ja huoli ympäristöstä on päivän sana.
7) Teoksesta on hyötyä
Sähköntuotantoinstallaatio kritisoi sitä, etteikö taideteos voisi olla myös käytännöllinen.

Biootit

On tullut aika julkistaa osa kolme sarjastamme ilmaisia yrityskonsepteja. Tämä, kuten edellisetkin ovat vapaasti innokkaiden yrittäjien käytettävissä meidän kaikkien yhteiseksi hyödyksi ja kansantaloutemme kukoistukseksi.

Kuten kaikki tiedämme allergiat yleistyvät räjähdysmäisesti, sillä nykyään eletään liian puhtaasti. Astiat pestään huolella, taloja imuroidaan liikaa eikä kaupungissa pääse kosketuksiin tarpeeksi monipuolisen mikrobikannan kanssa. Tutkijat ovat selvittäneet, että lasten olisi hyvä tavalla tai toisella saada suolistoonsa maaperän suotuisia mädättäjäbakteereita, jotka treenaavat sopivasti immuunijärjestelmää ja estävät väärät hälytykset, joista allergiat syntyvät. Ongelmia saattavat kuitenkin tuottaa siinä samalla suolistoon pääsevät haitalliset pieneliöt. Esimerkiksi erilaisten loiseläinten pesiytyminen elimistöön on mahdollista siinä tapauksessa, että lapsi saa nauttia kadunvarren kikkareita terveen liberaalissa hengessä. Sotkuisuus on siis hyve, mutta tavattoman hankalaa sosiaalisesti. Ainoita keinoja pahennuksen välttämiseen on toistaiseksi asuttaa koira tahi muu kesyeläin lapsen huoneeseen ja ulkoistaa mikrobinsiirto pihamaata nuohoavalle lemmikille. Kaikille eläimen pitäminen ei kuitenkaan ole mahdollista, joten toisenlaisiakin ratkaisuja tarvittaisiin kipeästi.

Ratkaisu löytyy luonnollisesti lääketieteestä ja hyvin läheltä sieltä. Antibiootit ovat jo pitkät ajat puhdistaneet ihmiset mikrobeista. Nyt pitää mennä toiseen suuntaan ja syödä biootteja. Siinä missä antibiootit poistavat elimistöstä kaikenlaisia mikrobeja, biootit lisäävät niitä sinne hyvin voimaperäisesti. Biootit ovat täydellisiä tuotteita. Niitä voi valmistaa mullasta, niissä on tolkuttoman korkea kilohinta, kaikkien on ostettava niitä ja ne säilyvät toimivina pitkään. Parasta on, että mehevimmät yhdistelmät (varsinkin geenimanipuloidut) ovat sopivan lobbauksen jälkeen mahdollisesti patentoitavissa ja siten halpamaissa valmistettavat multakapselit eivät pääse kauppoihin täällä.

Tämä saattaa kuulostaa hullulta idealta, mutta miettikää kumpi on sivistyneelle kaupunkilaiselle helpompaa, heittää aamuisin pilleri naamaan vai sotkea mummon takapihalta tuotua multaa kaurapuuroon. Meijerit ovat jo sitäpaitsi aloittaneet tällä saralla ja myyvät gefilus-, asidofilus-bifidus-, ja ties mitä sofistoteles-osiris-piimää, -jogurttia ja -viiliä. Idea suoliston rikastuttamisesta on tajuttu, mutta toteutus vielä hieman lapsenkengissä.

Tietysti haasteita voi tuottaa suomen elintarvikelainsäädäntö, joka voi suhtautua nihkeästi mädättäjäbakteereita sisältäviin pillereihin. Huominen on kuitenkin bioottien, eikä näin hienoa kuningasideaa voi mikään estää. Uudet bioottiteknologian nokiat vartovat jo syntymistään maan mullassa ja maailma odottaa ensimmäistä biooteilla rikastunutta miljonääriään.

Epämyymistä

Minä olen huono kuluttaja. Viivyttelen tärkeitä hankintoja, vertailen hintoja netissä ja jos en jaksa vertailla lykkään hankinnan hamaan tulevaisuuteen. Erikoisliikkeissä vain katselen tavaroita ja ruokakaupassa kuljen kuin putkessa tutulta hyllyltä toiselle ostamatta mitään poikkeavaa. Mielikuvamarkkinointi herättää vastustusta ja suuret valikoimat ovat miinusta. Jos tuotteessa on kylkiäisiä tai kytkyjä, hälytyskellot soivat välittömästi. Vaimoni on vähintään yhtä heikko kulusyhteiskunnan jäsen. En tiedä ketään muuta naisihmistä, joka on oikaissut palo-ovien kautta vieraillessaan ensimmäistä kertaa Ikealla.

Kaikkein nihkeimpiä olemme kuitenkin, jos joku yrittää henkilökohtaisesti myydä meille jotain. Normaalit myyntikeinot tekevät meihin hyvin vähän vaikutusta ja usein kielteiseen suuntaan.

Luonteenlaatumme ilmenee arjessa moninaisilla tavoilla. Kaupasta ei yksinkertaisesti löydy ainoatakaan ostettavissa olevaa tuotetta tai sitten myyjän puheet ovat niin ristiriitaisia, että vetäydymme ostopäätöksestä hetken harkittuamme. On oikeasti vaikea uskoa, että suuressa miesten pukuliikkeessä ei ole myytävänä ainoitakaan ruskeita miesten housuja. Kun kolmannestakaan huonekaluliikkeestä ei löydy yhtään keinutuolia tulee olo, että on lipsahtanut väärään rinnakkaistodellisuuteen. Kodinkoneliikkeessä taas herää epäilys uskooko myyjä itsekään, että veden valumanopeudesta tietokone voi luotettavasti päätellä astioiden likaisuuden ja sen perusteella säädellä pesuohjelmaa. Ostamme naapuriliikkeestä halvemman laitteen, jossa on vähemmän elektroniikkaa ja enemmän metalliosia. Täysin oma lukunsa ovat solmuun menneet puhelinmyyntitapahtumat. 50 euron puheaikapaketti ei paljon kiinnosta, jos puhelinlasku koostuu jo ennestään lähes ainoastaan pelkistä perusmaksuista. Lehtimyyjä suuttuu kun väitän, että lehden voi tilata netin kautta samaan hintaan tai halvemmalla.

On jo käynyt selväksi, että edustamme harvinaisempaa kuluttajaryhmää - sellaista saitaa, tiedostavaa ja hiukan vanhanaikaista. Kun ymmärsin tämän, mietin miten meille sitten on myyty tämä kaikki, jota kämppä on pullollaan. Meihin vaikuttaneelle myyntitavalle näyttäisi olevan ominaista passiivisuus, vähättelevä suhtautuminen myytävään tuotteeseen ja aiheen ulkopuolinen jaarittelu. Kutsun myyntityyliä tämän vuoksi epämyymiseksi.

Tilasin ensimmäistä kertaa sanomalehden kun marketin ruuhkaisessa eteisessä joku juippi heitti minua kohti tötteröksi väännetyn näytenumeron ja hihkaisi, "Tilaa Kaleva!". Myyjä oli kaikkea muuta kuin salonkikelpoinen. Ei kääntänyt vartalosuuntaa asiakasta kohti ja ojenteli oikeasti lehtiä kuin yrittäisi ampua ihmisiä pilaantuneilla silakoilla. "Kiinni veti!", vastasin ja kirjoitin nimen heti tilauksen alle.

Vakuutusmyyjä tuli käymään kotonani. Jaarittelimme niitä näitä, "Ei nää multakaan tyräleikkauksesta mitään korvanneet, perinnöllinen vika kuulemma. Ja akillesjänteet -niitä ei korvata koskaan", hän varoitteli kyselemästäni sairasvakuutuksesta. "Korvaako tää oikeasti avaruuslaitteen putoamisesta aiheutuvat kustannukset", ihmettelin. "No tää nyt on vähän hassu kohta", hän myönsi nolona. Ostin kaverilta kotivakuutuksen ja pistin eläkesäästöt rullaamaan.

Kun osaa oikean tekniikan, meiltä pystyy jopa kerjäämään rahaa. Opiskeliaikoinani löysin kerran ulko-oven takaa vettä valuvan italialaisen miehen. Hän kiersi ovelta toiselle, näytti VR:n hintatietolappua, jossa luki Helsingin matkan hinta ja summa, joka häneltä vielä puuttuu. Iso parrakas mies ei peitellyt tuohtunutta mielentilaansa, uhkaavaa olomuotoaan tai täydellistä kielitaidottomuuttaan. Hän puhui pelkkää italiaa ja puhui sitä kovaa. Hain välittömästi kaksi euroa, jotka hän otti vastaan tuhahtaen ja poistui kiittämättä takaisin vesisateeseen. Olin oikein tyytyväinen. Mies oli loppuun asti oma epämiellyttävä itsensä.

Meillä on siis sairaalloinen tarve pysyä kaupantekohetkellä tilanteen herroina. Epävarmat kauppiaat, huonosti esille asetettu tuote, kaikenlaiset ylijäämäerät ja mahdollisuus ostaa netistä saavat meidät välittömästi kiinnostumaan. En yritä väittää, että teemme ostokset järkiperustein - sitä ei tee kukaan. Ostopäätös syntyy joka tapauksessa hyvin monimutkaisen tapahtumaketjun kautta. Ehkä koko asian ydin on siinä, että pitää löytää asiakasta kiinnostava tuote ja epämyymällä tehdä se sitten näennäisesti vaikeammin tavoiteltavaksi ja siten haluttavammaksi.

Kärpäsenä keitossa

Aina kun minun pitää kertoa ruokapöydässä joku juttu, jota ei pidä kertoa ruokapöydässä, kerron kuinka onnellisia olemme siksi, etteivät hyönteiset ole meidän kokoisiamme vaan ihan pieniä.

Esimerkiksi Herra Kärpänen ei olisi ihmisen mittakaavassa kovin mukavaa ruokaseuraa. Ensinnäkin hänen makurauhasensa sijaitsevat jaloissa, joita Kärpänen sitten karvoineen kaikkien tunkee astioihin, kastikekulhoon, salaattiin ja perunoihin. Toiseksi häneltä puuttuvat kunnollinen suu ja hampaat. Kärpäsen ruoansulatus on ulkoinen ja perustuu siihen, että hän oksentaa lautaselleen annoksensa päälle ja hämmentää sitä sitten toimeliaasti samalla kun keskustelee muiden päivällisvieraiden kanssa siitä, onko pastan oltava ihan aina al dente. Mahahappojen höyryt leviävät etovana ympäri keittiötä ja pöytäseura on jo ihan sinisenä pahoinvoinnista ennen kuin wieninleike ja lohkoperunat ovat sulaneet juoksevaan muotoon niin, että Herra Kärpänen voi laskea suustaan kärsänsä, jolla se äänekkäästi ryystää maittavan aterian.

Kieltämättä on siis onnellista, että me selkärankaiset päätimme kambrikaudella noin 500 miljoonaa vuotta sitten olla lisääntymättä niiden alkumatojen kanssa, jotka osoittivat niveljalkaisten piirteitä.

Tästä etäisestä sukulaisuudesta on kuitenkin jäljellä tiettyjä yhteneväisyyksiä. Ihmisvauva nimittäin muistuttaa erehdyttävästi munasta kuoriutunutta toukkaa. Se on hampaaton, etenee mönkimällä ja jättää limaista vanaa jälkeensä. Vaikka yhtäläisyys on tässä muodossaan hellyttävä, on ihan asiallista, että muut kehitysvaiheet ovat erilaisia. Mikäli ihminen jatkaisi hyönteisen tapaan kehittymistä, eräänä aamuna häkkisängystä löytyisi harmaa ryppyinen kotelo. Sitten tämä kotelo ripustettaisiin vaatekomeroon vuodeksi tai pariksi, kunnes odottamatta eräänä lauantaiaamuna vanhemmat heräisivät kolinaan ja vaatekaapista kömpisi esiin tukka silmillä vasta kuoriutunut täysimittainen teini. Useimmin lausutut ensisanat taitaisivat olla: "Nyt meitsi tarttee suihkun".