Lama pelastaa maailman

Koska välitän luonnosta, olen sitä mieltä että meneillään oleva talouskriisi on ympäristöystävällisintä, mitä maapallollemme on lähivuosina tapahtunut. Ekologisen jalanjäljen paisuminen, hiilidioksidipäästöjen kasvu ja luonnonvarojen törsääminen ovat nyt laman ansiosta hidastumassa tai jopa kääntyneet laskuun.

Mutta se, että luonto säästyy terästehtaiden sammuttaessa masuunejaan ja ihmisten rajoittaessa matkustamista ei ole ainoa hyöty, mitä talouskriisistä seuraa. Nousukauden ankarista arvoista näytetään luopuvan talouskriisin koittaessa. Keskitytään olennaiseen kuten perhe-elämään ja toisten auttamiseen. Tutkimusten mukaan jopa itsemurhat ja rikollisuus vähenevät laman aikana.

Kaiken pahan ytimenä pidetty kova-arvoinen talouskasvu on nyt siis lopetettu ja maailmasta on tullut parempi paikka - kestävää kehitystä kohti kulkeva ja inhimillisiin arvoihin keskittyvä. Lopetat stressaavan ja jo aiemmin tarpeettomaksi havaitsemasi työn, myyt autosi, muutat pienempään asuntoon, luovut naudanlihan syönnistä ja vietät laatuaikaa lastesi ja lähimmäistesi kanssa. Mukavaa, eikö?

Vaikka yhdysvaltalaisia pankkiireja haukutaan talouskriisin aikaansaamisesta, heille tulisi myöntää suuret palkinnot. Siinäkin tapauksessa, että kiistämättä edullinen talouslama olisi vain väliaikaista, maailmanlaajuisesti kumuloituvat ympäristövaikutukset ovat valtaisat. Kyseessä on ehdottomasti vuosikymmenen ekoteko.

Kuponkikriisi

Näen taas unta.

Minulla on paljon ystäviä, jotka kulkevat usein autoni kyydissä. He haluavat maksaa bensiinikuluja, mutta maksaminen tuntuu minusta kiusalliselta. Sehän on melkein laitonta taksitoimintaakin. Mutta ystävät eivät halua olla loisia ja tiputtelevat euroja parkkirahaksi auton tuhkakuppiin.

Mietin asiaa illalla, ja keksin idean. Suunnittelen oman kyytikupongin. Ne näyttävät tältä:



Annan kyytikuponkeja seuraavana jouluna ystävilleni lahjoiksi. He voivat kuitata matkat näillä pienillä asiakirjoilla. Ajan kuponkeja läpi mustesuihkutulostimesta varmuuden vuoksi useampia kymmeniä jokaiselle niin eivät lopu heti. Olen tyytyväinen tästä mainiosta ajatuksesta.

Parin viikon päästä kahvilassa ystävä-A kysyy voinko tarjota kupillisen kun hänen lompakkonsa on jäänyt kotiin. Hän ehdottaa kuittaavansa kahvit kyytikupongilla. He ovat kuulemma alkaneet vaihtaa kyytikuponkeja keskenään kahveihin ja kaverillani on niitä jo satakunta.

Saan idean ja muutan kuponkeja. Uudet kupongit näyttävät tältä:



Painan lisää kuponkeja ja jaan niitä tuttaville myös syntymäpäivä- ja nimipäivälahjoiksi. Tämä on lisäksi halpaakin. Ystävät kertovat toisilleen asiasta ja vaihtelevat kuponkeja keskenään. Tiedetään, että tarjoan kahveja tarvittaessa, mutta moni ei ehdi käyttää kuponkeja minun kanssani.

Sitten tämä samainen ystävä-A tulee eräänä päivänä taas käymään. Hänen autonsa on kuulemma jäänyt tien varteen ja uusi pitäisi ostaa. Rahaa on tulossa, mutta sitä ei juuri tällä hetkellä ole. Minäkin puistan päätäni. Ei minullakaan ole yhtään ylimääräistä. Ystävä-A voisi tietysti lainata monilta ystäviltä, mutta nämä eivät oikein luota ystävä-A:han. Sitten hänen silmänsä alkavat loistaa, "Otetaan tuosta nurkasta kassillinen kuponkeja ja myydään ne muille ystävillesi. Sinuun he luottavat. Saan tarpeeksi rahaa siksi aikaa kun palkkani tulee ja maksan lainan takaisin." Idea kuulostaa niin hyvältä, että suostun. Ystävä katoaa ovesta suuren kuponkikassin kanssa.

Muutaman kuukauden päästä ovikelloni soi. Ystävä-B tulee kylään ja siinä ohessa hän haluaa vaihtaa kaksisataa kuponkiani rahaksi. Hänkin kun tarvitsisi pientä vippiä. Kauhistun ja kerron, että rahatilanteeni on aika huono. Kerron, että kuponkeja on paljon liikkeellä.

Ystäväni pyörittelee silmiään epäuskoisena ja poistuu mitään sanomatta. Jo puolen tunnin päästä puhelimeni alkaa soida. Vakuutan ystävilleni, että vaihtakaa kuponkeja vapaasti keskenänne kuten aiemminkin, mutta ei minulla ole varaa niitä kaikkia lunastaa.

Ystävä-A soittaa hädissään ja kertoo, että ystävät vainoavat nyt häntäkin ja ovat jonossa vaatimassa kuponkejaan vaihdettavaksi rahaan.

Kutsun ystäväni suureen kriisikokoukseen ja tarjoudun perustamaan roskapankin, joka ostaa ystävä-A:n kupongit, jotta muut saavat rahansa takaisin.

Herään juuri kun ystäväni jättävät minut istumaan yksin taskut tyhjänä suuren itse tekemäni kuponkikasan päälle. Huokaisen helpotuksesta. Onneksi tällaista ei tapahdu oikeassa elämässä.

Maailmanloppu Oy

Kehitin ystäväni kanssa vuosia sitten varsin mainion liiketoimintaidean. Koska kummastakaan meistä ei tullut yrittäjää osallistun laupiaasti taantuman ehkäisemiseen ja tarjoan ällistyttävän ajatuksemme vapaasti kaikkien ennakkoluulottomien yrittäjien konseptisalkkuun. Nyt nimittäin tarvitaan kipeästi uusia oivaltavia liiketoimintamalleja.

Uuden tuotteen työnimi on Maailmanloppuvakuutus. Mainostoimiston runolliset kynäniekat voivat keksiä täsmällisemmän nimen, sillä totta puhuen kyseessä ei varsinaisesti ole maailmanloppu asian pahimmassa merkityksessä. Sanotaan vaikka... että myydään vakuutus yksityishenkilölle silmälläpitäen suurkatastrofia, jossa yhteiskuntajärjestys murenee lopullisesti, liikenne, talouselämä ja yhteiskuntarauha ovat mennyttä. En nyt puhu jättiläismeteorin iskusta, mutta esim. ydinsodasta, pandemiasta tai ilmastonmuutoksen pahimmasta kauhukuvasta.

No ok, talot hajoavat kaikilta, kylänraitit täyttyvät pakolaisvirroista, puolisotilaalliset rosvojoukot ryöstelevät ja ydintalvi heittää nokiset hiutaleensa geeniruton turmelemien peltojen ylle. Miten mikään vakuutus toimii tässä tilanteessa?

Ei huolta, Maailmanloppu Oy tarjoaa edullisen maailmanloppuvakuutuksen, comfort-taso 60 euroa kuussa ja premium-paketti 100 euroa. Vakuutusyhtiö kalustaa täydellisen energiaomavaraisen selviytymisbunkkerin 10 kilometrin etäisyydelle kodistasi. Tarkastatte myyjän kanssa, että säilykehyllyt ovat täynnä, kaasunaamarit tallella, joditablettien päiväykset kunnossa ja pistoolien lippaat ladattu. Tämän jälkeen bunkkeri sinetöidään ja sinulle annetaan biotunnisteilla varmistettu henkilökohtainen avain. Tätä avainta saat säilyttää kotonasi, mutta vakuutusyhtiöllä on lupa aika ajoin tarkistaa, että kaikki on tallella. Lisäksi yhtiöllä on velvollisuus päivittää varastot ajanmukaisiksi. Tavara ei vanhene nopeasti ja yhteiskuntarauhan vallitessa vakuutusyhtiö voi käyttää bunkkereita esim. pieninä tukkuvarastoina.

Kun äkkikatastrofi iskee, vain avaimen omistaminen merkitsee.

Vapaamatkustajana byrokratiassa

Olin varsin vaikuttunut kun kuulin ensimmäisiä kertoja kansalaispalkasta, tai negatiivisesta tuloveromallista - mitä nimeä sitten oppisuunnasta riippuen haluaa käyttää. Siinä ideana on lakkauttaa kaikki tukijärjestelmät ja jakaa sen sijasta ihmisille perustuloa, joka olisi jotain 500 euron paikkeilla ja takaisi turvatun elämän kaikissa olosuhteissa.

Tämä on nerokas, hyveellinen ja kannatettava ajatus. Toinen sellainen ajatus on tasavero. Malli voitaisiin ottaa käyttöön heti, koska vasta julkaistun virkamiesselvityksen mukaan Suomessa yllätyksellistä kyllä jo eletään lähestulkoon tasaveromallissa. Kaikki palautukset, vähennykset, portaat ja sensellaiset vain hämmentävät ihmisiä luulemaan muuta.

Mutta miksi nerokkaita asioita ei oteta käyttöön. Ovatko päättäjät saamattomia idiootteja kun eivät tartu näin selvään säästöohjelmaan? On paljon porua ja paljon idealistista vääntelyä. Asioiden pyörittelyä ja vehtaamista. Joku tietää aivan varmasti, että näissä järkevältä vaikuttavissa asioissa on varjopuolensa, mutta ei halua sanoa sitä.

Minäpä paljastan suuret epäilyni. Eivät päättäjät idiootteja ole. He ovat vain lukeneet vapaamatkustajan ongelmasta. Se tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että ihminen luistaa aina velvollisuuksistaan, jos toiset ihmiset hoitavat hommat hänen puolestaan. Suomen valtiossa riittää paljonkin tilaisuuksia vapaamatkustamiseen. Itse olen harrastanut esimerkiksi osa-aikaisen työn tekemistä sovitellulla päivärahalla, mikä on valtion näkökulmasta ihan kohtuutonta loisimista. Ihmiselle maksetaan siitä, ettei hän voi elättää itseään työllään! On oikeasti tosi houkutteleva tarjous tehdä töitä 24 tuntia viikossa ja elää sillä. Kaikkien kannattaa tehdä niin ja perustaa firmoja, joissa tämä on mahdollista. Työvoiman tunkua olisi vaikea estää.

Valtion näkökulmasta homma hoidetaan siten, että pidetään yllä huippuunsa kehitettyä suunnatonta virkamiesvaltaa, jossa KELA saumattomassa yteistyössä vakuutusyhtiöiden ja työttömyyskassojen kanssa, maksaa ihmisille perustuloa, mutta maksaa epävarmaa tukea ja irrationaalisin perustein.

Minun tapauksessani YTK:n lautakunta lopetti ansiosidonnaisen työttömyysturvan, koska tein 150 euron edestä sivutoimista työtä eikä lain mukainen työajan seurantapykälä täyttynyt. Työministeriö vatvoi valituspaperiani puoli vuotta kunnes hylkäsi sen. Menetin noin 800 euroa siksi että tein mukavan tuntimäärän töitä. Opin läksyni. Teen töitä vastedes täydet 40 tuntia.

Ja olen ymmärtänyt tuon järjestelmän nerokkuuden. Tukijoiden mukaan vapaamatkustajan ongelma laimenee, kun edun jatkuvuus tehdään epävarmaksi. Valtion byrokratia on tehokas, sen luonne on pelotella ihmisiä tukien loppumisella ja siksi jokainen työtön, eläkeläinen ja opiskelija pyörii öisin levottomana vuoteessaan ja näkee painajaisia takaisinperinnästä. Aamulla hän juoksee KELAn kautta vuokratyöfirmaan ja tuet peruttuaan pestautuu viemärisukeltajaksi 2 euron tuntipalkalla. Talouskasvu kukoistaa ja ihmiset ovat tuottavia.

Sanotte, että tämä kaikki on vilkkaan mielikuvituksen tulosta, mutta seuratkaapa politiikkaa ja ympäröivää yhteiskuntaa. Tukiviidakko on elävä, mukautuva ja alati muuttuva. Sen rönsyt tarttuvat vain päästääkseen irti. Sen kamara tukee vain siemaistakseen sisäänsä. Se pitää meidät valppaina, elävinä, toimeiliaina ja ikuisessa liikkeessä. Sen sykkeessä ja sen virrassa me synnymme, teemme töitä ja kuolemme.