Koska välitän luonnosta, olen sitä mieltä että meneillään oleva talouskriisi on ympäristöystävällisintä, mitä maapallollemme on lähivuosina tapahtunut. Ekologisen jalanjäljen paisuminen, hiilidioksidipäästöjen kasvu ja luonnonvarojen törsääminen ovat nyt laman ansiosta hidastumassa tai jopa kääntyneet laskuun.
Mutta se, että luonto säästyy terästehtaiden sammuttaessa masuunejaan ja ihmisten rajoittaessa matkustamista ei ole ainoa hyöty, mitä talouskriisistä seuraa. Nousukauden ankarista arvoista näytetään luopuvan talouskriisin koittaessa. Keskitytään olennaiseen kuten perhe-elämään ja toisten auttamiseen. Tutkimusten mukaan jopa itsemurhat ja rikollisuus vähenevät laman aikana.
Kaiken pahan ytimenä pidetty kova-arvoinen talouskasvu on nyt siis lopetettu ja maailmasta on tullut parempi paikka - kestävää kehitystä kohti kulkeva ja inhimillisiin arvoihin keskittyvä. Lopetat stressaavan ja jo aiemmin tarpeettomaksi havaitsemasi työn, myyt autosi, muutat pienempään asuntoon, luovut naudanlihan syönnistä ja vietät laatuaikaa lastesi ja lähimmäistesi kanssa. Mukavaa, eikö?
Vaikka yhdysvaltalaisia pankkiireja haukutaan talouskriisin aikaansaamisesta, heille tulisi myöntää suuret palkinnot. Siinäkin tapauksessa, että kiistämättä edullinen talouslama olisi vain väliaikaista, maailmanlaajuisesti kumuloituvat ympäristövaikutukset ovat valtaisat. Kyseessä on ehdottomasti vuosikymmenen ekoteko.
2 kommenttia:
Näinhän se on. Ihmiset alkavat miettiä asioita uusiksi, siltä kantilta, että mikä on elämässä oikeasti tärkeätä. Toivottavasti lama saa aikaan sellaisen arvomaailman muutoksen, joka johtaa kestävämpään, inhimillisempään elämäntyyliin ja -asenteeseen.
Minun mielestäni nyt olisi korkea aika miettiä sitäkin, että miten voisi vähentää riippuvuutta nykyajan haavoittuvasta infrastruktuurista. Jonkinasteinen omavaraisuus on lama-aikana kova tekijä. Itse aion mahdollisesti vuokrata pienen palstan, jossa kasvattaisin porkkanoita, tomaatteja, herneitä yms.
Työpaikan menettäminen voi olla ihmiselle suuri mahdollisuus. Hän voi kenties löytää jotain mukavampaa ja palkitsevampaa tekemistä kuin esim. suuryhtiön koneiston rattaana pyöriminen.
Lama myös antaa joillekin potkua suurempien kuvioiden selvittämiseen. Voisivat alkaa ymmärtämään, mitkä syyt mahdollisesti piilevät talousahdingon taustalla. Näkisivät, kuinka valheellinen ja kiero on koko järjestelmä, ja keitä se oikeasti palvelee.
Mutta todellakin: rauhallisempi elämäntahti, syvällisempi ymmärrys, lisääntynyt luonnonläheisyys ja lähimmäisen rakkauden uusiutuminen voivat olla tämän laman kätkettyjä siunauksia.
Itse olen tämän asian suhteen kyynisempi. Ahneudesta ja kestämättömästä elämäntavasta on luotu perinne, jonka loppumista voimakkaat tahot yrittävät estää keinolla millä hyvänsä. Länsimaissa jo nyt pyritään rajoittamaan sananvapautta, ottamalla mallia idästä. Tällä menolla on vain ajan kysymys kun kulutuskriittisyys ja ostamishysterian arvostelu rinnastetaan maanpetturuuteen, samalla kuin sensuurin kritisoijat yritetään saada näyttämään pedofiilien puolustajilta. Suuryritysten vaikutus maailmanpolitiikkaan on jo nyt käsittämättömän suuri, enkä näe mitään millä se yhtäkkiä vähenisi. Eikä kenelläkään johtavassa asemassa olevalla ole minkäänlaista tahtoa kieltäytyä houkuttelevalta lobbaukselta.
Ympäristöystävällinen energiantuotanto ei kehity, koska laman aikana muutenkin epävarmana investointikohteena pidetty ekotekniikka saa entistä huonommin rahaa. Jos kiinalaiset eivät tee mitäään öljystä luopumiseksi, miksi länsimaat ryhtyisivät heikentämään omia mahdollisuuksiaan kilpailuun?
Tätä kaikkea pohtien onkin ironista ajatella, kuinka vanhemmat sukupolvet arvostelevat nuoria ja väittävät heidän saavan kaiken helpolla. Kuinka moni heistä miettii, millaisen maailman he itse jättävät meille?
Lähetä kommentti