Omien unelmien toteuttaminen on naurettavan helppoa. Vaikeaa on ainoastaan ymmärtää oma unelmansa.
Olen ihmetellyt monesti, miten toisilla ihmisillä on ongelmia tulla onnelliseksi. Moni elämää eteenpäin vievä askel jää käsittämättömistä syistä saavuttamatta. Opinnot ovat loppusuoralla, mutta gradu tökkii selittämättömästä syystä. Valmistumisen jälkeinen unelma-ammatti kolkuttaa jo ovella kaikkien muiden paitsi työnhakijan itsensä mielestä. On vaikea muuttaa uudelle paikkakunnalle. Ei uskalla etsiä uusia ystäviä tai sitten ei voi ottaa sitä ratkaisevaa askelta seurustelukumppanin kanssa ja kosia.
Erityisen vaikeaa näissä kaikissa tilanteissa on silloin, jos omat vanhemmat, sisarukset ja tuttavat eivät ole elämällään antaneet esimerkkiä siitä, miten tämä uusi askel vaikuttaa elämään. Kun haluaa valmistua lääkäriksi, ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kaverit voivat houkutella eduskuntavaaliehdokkaaksi, mutta pelottaa suunnattomasti se, että tulisikin valituksi.
Jos teen vaikka itsestäni esimerkin. Kuusivuotiaana kapteenin ammatista haaveilleena voin silloin tällöin hämmästellä, miten ihmisillä voi olla varaa omistaa purjevene. Jos katson omaa menneisyyttäni selitys on todella yksinkertainen. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä on omistaa purjevene, hyvänen aika minä en ole kuunaan edes käynyt oikean purjeveneen kannella! Minulla on siis tavattoman pitkä matka ymmärtää, mitä on omistaa purjevene enkä siksi voi saavuttaa purjeveneen omistamista ennen kuin olen ymmärtänyt mistä tässä unelmassa on kyse.
On väärä lähestymistapa alkaa säästää rahaa purjevenettä varten. Minun pitäisi tutustua ja ystävystyä purjeveneen omistajiin. Opettelisin purjehtimista, keskustelisin purjeveneistä ja ehkä saisin varakkailta purjehtijoilta uuden hyväpalkkaisen työn, jonka turvin voisin ostaa sitten sen veneen. Ehkä muuttaisin kokonaan mieleni, jos en pitäisi purjeveneilijöistä keskimäärin. Ehkä voisin pahoin ensipurjehduksellani. Voisi olla, että lopulta ymmärtäisin etten haluakaan tätä asiaa.
Sama pätee mielestäni vaikka menestyneeksi taiteilijaksi tulemisen suhteen. On helppoa heittäytyä artistiksi, jos on nähnyt myönteisiä esimerkkejä lähipiirissään. Sama on korkealle kouluttautumisen suhteen. Tohtoriksi väitteleminen on takuulla paljon helpompaa, jos on nähnyt lähipiirissään, millaista on olla tohtori. Mikä on karonkka ja mihin sitä miekkaa oikein käytetään.
Kaikki kehittyminen palautuu lopulta siihen, että hyväksyy oman kehittymisensä, sen että itsestä voi tulla joskus jotain suurta ja hienoa. Varmasti moni väittää kirkkain silmin, että hänellä ei ole mitään esteitä onnelliseksi tulemiseksi, vain ympäristö vastustaa häntä. Minä väitän, että suurimmat esteet on rakennettu oman päämme sisälle.
4 kommenttia:
Onhan se toki noin. Sisäinen kasvu on vaativa asia.
Mainio kirjoitus. Samankaltaisia päätelmiä olen itsekin joskus tehnyt. Elokuvan Moottoripyöräpäiväkirjat (http://www.imdb.com/title/tt0318462/) iskulause "Ennen kuin voit muuttaa maailmaa, sinun on annettava maailman muuttaa sinut" kiteyttää myös asian aika hyvin. Vaikka tietysti tuosta lauseesta pääsee miettimään monia muitakin asioita.
Minultakin on aika usein kysytty, että miksi en ole ryhtynyt isäni tapaan valokuvaajaksi. Olen yleensä vastannut, että jotta voisi olla hyvä valokuvaaja, siihen menee aika pitkälti koko elämä. Aihe ei kiinnosta minua tarpeeksi, jotta jaksaisin siihen niin paljon panostaa. Sen verran kuitenkin olen tullut isääni, että joitain kiinnostuksen kohteita löytyy, vieläpä ihan visuaalisen kulttuurin puolelta. Ja kun niihin pakkomielteenomaisesti olen paneutunut, on ollut palkitsevaa huomata kehittyvänsä.
Moni taiteilijanurasta haaveilevakin haluaa uralle vääristä syistä, eikä ymmärrä että se on oikeasti kovaa työtä. Vaikka taidetta itsessään on vallan vaikea arvioida objektiivisesti, oikeasti osaavat erottuvat jo pelkällä ahkeruudellaan. Siihen riittävään ahkeruuteen taas pääsee yleensä vain riittävällä pakkomielteenomaisella paneutumisella ja tekemisellä. Tässä mielessä taiteilijan työ ei välttämättä eroa hirvestä tutkijan, tieteen tekijöiden työstä.
0
Tuosta taiteilijuudesta muuten, katsoin tuon youtube-videosi eka kertaa muutamia päiviä sitten ja olin aika vaikuttunut siitä, miten sulla on tyyli ja huumori pysynyt jotenkin yhtenäisenä vuosien saatossa. Tekninen taito ja osaamisen taso sen kun vain nousee :)
Ehkä sunkin kohdalla päättäväisyys palkitaan lopulta ja joku iso mediatalo pestaa sut taiteellisiin johtotehtäviin.
Kiitoksia palautteesta. Seuraava haaste onkin pitää taso korkeana, kun jaksoja pukkaa ulos tasaiseen tahtiin. Silloin nähdään kuinka kestävällä pohjalla itse sisältö on.
Joskus amk-opintojeni alussa saatoin haaveillakin jonkinlaisista johtotehtävistä, mutta nyt minusta tuntuu etten ole varma haluaisinko sellaisiin ollenkaan. Niissä saa varsin vähän tehdä mitään itse ja saattaa joutua tekemisiin ihmisten kanssa vähemmän mukavilla tavoilla (edustustehtävät yms.). En mene sanomaan etteikö koskaan, mutta tällä hetkellä tuntuu ihan mukavalta tehdä multimediaa ja animaatiota etätyönä tuntipalkalla. Työaikansa voi valita itse ja kauniina päivänä voi käydä vaikka hiihtämässä Kallavedellä, ajoittaen työskentelyn pimeään iltaan. Vastuutakin on vähemmän ja aikaa jää niin parisuhteelle kuin omiin projekteihinkin.
0
Lähetä kommentti